Saddea ei kiinnosta

Langat nimittäin... Nyt on laitumella kuitenkin sähkö. Osaakos kukaan suositella oikeasti toimivaa ötökkämyrkkyä? Meillä on töissä myynnissä joku musta pönikkä, hintaa 42€, varmaan litra tavaraa ja ohjeissa lukee mm. että tuotetta ei saa mennä iholle, ei ihmisen eikä hevosen... Näinköhän tuollasta uskaltais ees käyttää O.o

Kesäponit

Nyt on alkanut aina välillä olemaan ihanan kesäiset ilmat! Ponit on päässeet jonkin verran urheilemaan, milloin miun ja milloin Eimin kanssa. Oon mennyt muutaman lyhyen, mutta reippaan maaston Sadden kanssa ja käynyt seikkailemassa vähän uusissakin paikoissa lähistöllä. Joku päivä käytiin Sarankin kanssa maastossa köpöttelemässä. Jospa poneilla saisi pikkuhiljaa kuntoa nostettua...

Pakko sanoa myös tähän väliin, että oon niiiin ylpeä Eimistä! Eimi on nyt siis vaan muutaman kerran mennyt miun poneilla piiiiiitkän tauon jälkeen, ja ennen taukoakaan ei hirveästi ratsastuskokemusta ollut. Toissapäivänä (kuvat ei oo siltä päivältä^) Eimi ratsasti Missin itsenäisesti ja totes, että siellä oli paljon helpompi ja mukavampi istua, kuin ennen. Ilmeisesti Eimi siis osasi istua paremmin tuolla selkärankaeläimellä ja onnistui pysymään ravissakin ja ravaamaan ympyröitä yms. :') Viimeksi näiden kahden raviympyrät alkoi ihan nätisti, mutta puolessa välissä ympyrää poni kiihdytti kauheeta pomppuravia portille. Hyvä tytöt!

Ponit on päässeet jo jonkin aikaa sitten vihreän makuun ja nyt ne viettää jo päivät vihreällä. Sitä ennen ne pääsi aina mm. ratsastuksen jälkeen syöpöttelemään aina narun päähän.

Kaksi ensimmäistä alla olevaa kuvaa ©pikkuveli.

Missi sai olla oikein irti yks päivä, kun syöttelin Saddea enkä jaksanut hakea Missille omaa narua...

Maastojen yhteydessä ollaan pari kertaa käyty järvessäkin jo kahlailemassa. Tulis vaan vielä lämpimämpää, niin päästäisiin uimaan kunnolla♥. Alla olevat kuvat on siltä maastoreissulta, kun olin Saran kanssa. Alkuun Missiä kauhistutti taas aivan kamalasti, mutta lopulta sekin käveli ihan mukisematta Saran kanssa Sadden perässä veteen, vaau! Jospa Missistäkin vielä joku vesipeto kuoriutuisi. :')

Tipitiii kevät on vallaton!

 24.4. valmennettiin Rudin kanssa Eimiä ja Saddea. En vaan jaksanut nousta itse hevosen selkään.

äkäpussi Sadde

<3 niin kaunis

Eimi meni pääasiassa itsenäisesti. ~15-20min jälkeen painelin itse sisälle, kun en jaksanut vahtia enää Rudia ja jotain ne siellä kentällä touhuili. :-D Loppukäyntien aikana Eimiltä tulikin sitten viesti, että lensi Saddelta alas, kun Sadde oli "säikähtänyt" Eimin kypärä osumista puuhun eikä ohjat ollut kunnolla kädessä. Sadde sit paineli jonkun aikaa pukkilaukkaa, eikä antanut kiinni, ennenkuin menin sen hakemaan. Suitsetkin poni sai rikottua tuossa tohinassa, -> poskiremmi katkesi. Saa nähdä, virittääkö niistä enää käyttökelpoisia tarpeeksi helposti. Mein parhaat suitset, yhyy. :D

Seuraavana päivänä ooteltiinkin, että Julia tulee meille kimpsuineen ja kampsuineen. Kokeiltiin kummallekin ponille satuloita. Missille jotenkuten sopi yksi, mutta Saddelle ei sitten mikään. Hiton läski poni... :s Kokeiltiin myös Missille joitakin kuolaimia ja sain taas pienen kengitysoppitunnin. 

Missi oli ihan höppä satulan kanssa ja sieltä tuli huimia takajalkanostonäytöksiä potkujen ja pienten stressipukkien muodossa. (On tehnyt tätä aina, kiukuttelee myös loimivyön kanssa mutta paaaaaljon pienemmin = takajalat pysyy maassa.) Selästäkäsin satuloita testattaessa poni oli ihan outo, kamala kiire eteenpäin, juoksi alta pois ja oli jännittynyt yms. Seuraavan selästä kokeiltavan satulan Julia kokeili alkuun, koska itselle iski paniikkijännitys Missin tuntien; jos sillä olisi selässä ollessa satulan takia perse lentänyt, voi olla, että miun selkä ois taas sanonut poks ja ollut sitten soossina pari viikkoa. Julian jälkeen kokeilin kuitenkin vielä viimeistäkin satulaa. Testaussession jälkeen kokeilin sitten suoraa kuolainta tutusti ja turvallisesti ilman satulaa ja poni oli taas oma, rento itsensä. Ehkä tuo penkitön meno on enempi meidän juttu.

Kohta olikin jo hämärää ja kylmä ja Julian aika palata Savonlinnaan, joten tehtiin kaupat meksikolaisista suitsista Saddelle, suora kuolain ja ihana paksu romaani Missille sekä vuoreton söpö vihreä sadeloimi, kummalle tuleekin sitten käytettyä. Saatiin myös yksi huopa lisää, jee!

Julia ja Missi ja todistetusti satula selässä piiitkästä aikaa! :D

Sunnuntaina en sitten kotiin jaksanut liikkuakkaan, mutta tänään jaksoin. Kotipihaan marssiessa (otsikkoon viitaten) törmäsin pariin lehtokotiloon. Hyi... Isäpuoli olikin kerännyt niitä jonkinverran, ja veivät niitä äitin kanssa lokkien ruuaksi pienelle luodolle keskelle järveä :''D

Reippailin tänään ja lähdettiin Sadden kanssa maastoon. Mentiin karvanverran päälle tunti, suht reipas maasto. Piitkiä ravipätkiä, ~kolme pitkää laukkapätkää ja paljon pitemmällä ohjalla, että poni sai venyttää kaulaa. Sadde oli oikein kiva perus maastoSadde, vaikka eilen olikin vapaa. Matkaa kertyi vähän päälle 8km ja kummallekin tuli kyllä kuuma! 

suitset!♥

ja toinen otsikkoon viittaaja!
Tällänen bongattiin sihisemässä ja suhisemassa meille tien varressa.

Loppukäynnit pellon kautta, että saatiin vähän enemmän käveltyä. (Tie ois ollut lyhyempi, kuin pellon kiertäminen). Lenkin jälkeen koitin vielä kuvailla vähän suitsia (automaatilla, tyhmä keli jne), joten seuraavaksi pari sellaista kuvaa. Sitten harjailua, harjailua, karvanvaihdon tappoa, riimu päähän ja poni pääs vähän syömään vihreää pihalle. :3

Tarhaan päästessä Saddella oli huima ihmetys (2 seuraavaa kuvaa), kun rojuläjä oli hävinnyt kentän vierestä. :'D Jospa kenttää saisi tänävuonna hieman levennettyä.

jumppapalloseni

Pikkupomppu poni

Nimenomaan pikkupomput, ei pikkuponi. Se on kaikkea muuta. En jaksa ihmeemmin tarinoida, muutakuin että Sadde juoksi narun päässä tänään ja satula on edelleen paska, häntäremmin kiristyksestä ei ollut mitään iloa. Läski mikä läski. No kiristetään ens kerralla häntäremmiä taas lisää -.-

Lahjontaa. Minä 20v ekaa kertaa elämässäni heppanamut taskussa.

Ja lopputuloksena satula lavoilla. En löyä tähän muuta sanottavaa, kuin voi vittu. -.- No mutta, poni juoksi ihan kivasti, vaikkakin loppua kohti vähän hyytyi, tietty.