2.2. pitkästä aikaa ponien kans päästii maastoilemaan, mie tutusti ja turvallisesti Sadden kyyissä ja Sara Missillä. Alkuun yritin purkaa Saddelta pahimmat energiat kentällä umpihangessa juoksuttamalla, mut maastoon päästessä huomasin että turha toivo. Pitkän käyntipätkän jälkeen otettiin pieni ravipätkä toiveena, että mahdolliset tilsat lentäis pois, lopputuloksena pitkä laukkapätkä ku poneilta petti jarrut ja koko loppu matka meniki sit samaa rataa, kaupanpäälle kivat liukastelut muutaman metrin välein. Otettiin vielä pari ravipätkää ja vaan viimenen suju ihan hyvin, ilman että piti tehdä norsujarrutukset ja ilman laukkaa pää pilvissä! Miten ihmiset voi olla kengättömien ponien kannalla talvella?! Ei ikinä enää, kiitos.
Noin tunti maastossa menikin, minkä jälkeen loimitetut ponit vielä pihalle ja talli kuntoon.
Ps. pahoittelen huonoja märällä linssillä maastossa ja kännykällä kuvattua viimeistä kuvaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti