Sadde yritti taas kuuliaisen kiltin pienen ponin tavoin vain jumittaa ja pungerrella oman mielensä mukaan, joten nyt keskityttiin, että Rebekka saisi ison, reippaamman liikutussuokkinsa askeleisiin tottuneena tänkin pikkupullan liikkumaan siellä missä kuski haluaa ja sitä vauhtia mitä kuski haluaa. Lisäksi korjailtiin vähän istuntaa, sen mitä osaan itse mistään mitään sanoa.
Käynti alkoi pikkuhiljaa sujumaan ja istunta säilymään käynnissä. Seuraava haaste olikin ravi ja sen pitäminen yllä ja tahdikkaana, kun poni olisi mielummin salakavalasti vaan löntystänyt jotain ravin ja käynnin sekoitusta. Kohta kuski uskalsi kuitenkin vaatia ponia tekemään ja homma alkoi sujua myös ravissa hyvin! Jee! Ravi pysyi yllä, tahti löytyi, askeleisiin rupesi tottumaan sen isomman hevosen jäljiltä ja kaikki oli iloisia.
Nää kävi vielä loppukäynnit keskenään metsässä ja Rebekka kävi seuraavanakin päivänä liikuttamassa Sadden itsenäisesti, hommat kuulma luistivat silloin jo alusta asti paljon paremmin,
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti