Onnistuu ja ei onnistu...

Toissapäivänä ratsastin Missin ja Eimi Sadden. Oon mennyt nyt harvinaisen paljon Missillä ja viimeks, kun menin Saddellakin, mentiin ilman satulaa maastossa... Nyt mentiin kuitenkin kentällä.

Tehtiin parit väistöt alkukäyntien jälkeen, ja tällä kertaa väistettiinkin jopa poispäin väistävästä pohkeesta. Jee.. Tehtiin käynnissä ja ravissa paljon pysähdyksiä ja ympyröitä, että sain ponin kuulolle. Tän päivän teemana miulla olikin mennä taas mahdollisimman pienillä ja kevyillä avuilla ja ihan kevyesti vaan pyöriä Missin kanssa kentällä. Välillä tehtiin kolmikaarista kiemurauraa ja laukattiin keskimmäinen kaari. Tästä poni tietty rupes intoilemaan seuraavaa laukkapätkää, mutta kun sitä ei tullut, ponikin taas rauhottui. Vähän aikaa tein myös temponvaihtelutehtävää, päätyihin pääty-ympyrät ja joka kerta pitkälle sivulle mennessä tehtiin 'kokorataleikkaa' reippaammassa ravissa. (Ja vatsalihakset kiitti!) Jonkin aikaa tuuppailtua takamukseni koki armahduksen ja Missin selkäkin nous ylös, jee! Jotain pientä onnistumista joskus. :3 Lopuksi otettiin vielä muutama laukkaympyrä.
Super poni♥ Miusta ja Missistä ei kuvia ookkaan.

Koitin neuvoa ja pidin taas tuntia Eimille ja Saddelle. Mm. laukat lähti, kuin tykin suusta ja Sadde vängerteli kovasti eikä ois jaksanut kulkea uralla eikä mennä kaikkiin kulmiin asti. Näitä koitettiin hioa, ja ihan kivasti onnistuikin!

Lopuksi vaihdettiin vielä poneja loppuverkkojen ajaksi ja kuten alussa mainitsinkin, en oo piitkään aikaan mennyt satulallisella Saddella, joten se tuntui alkuun tosi omituiselta (ja sekös vasta outoa olikin). Eimillä oli neljä reikää lyhyemmät jalustimet, kuin miulla Saddella mennessä koulua. Poni oli myös lihava ja satula ahdisti takamusta ja tuntui pieneltä :D Selvittiin kuitenkin ja mentiin sitten myös mukisematta uralle ja kulmiin asti, kun pari kertaa asiaa Sadden kanssa väänsin.

Tallin pihaan mennessä myös Eimin pieni poika pääsi Missin selkään istuskelemaan ja ottamaan muutaman käyntiaskeleen. <3

Welho ihmettelee kovasti outoa pientä ihmistä.<3

vängertäjäponi

Eilen mentiin taas Eimin kanssa heppailemaan. Eimi rohkeni menemään Missillä ja itse ratsastin sitten tutusti ja turvallisesti Sadden. Ihan ekaksi Elisa käveli talutuksessa Sadden kanssa muutaman kierroksen, ennenkuin ite hyppäsin selkään. Nyt ei satulakaan tuntunut enää yhtään hassulta. :D Taas alkukäynnit, muutamia pysähdyksiä ja parit peruutukset. Vähän väistöjä, jotka onnistui jotenkuten myös ravissa! (Kaula bumerangina)... 

Poni vähän koitti punkea taas, varsinkin laukkaympyrällä. Saatiin tehtävät kuitenkin onnistumaan, kun muistin pitää ulko-ohjan napakkana enkä kääntänyt ponia ympyrällä muuten, kuin "ajatuksen voimalla", niin saatiin punkeminen pois jotenkin. Punkemista lisäsi varmasti se, kun ympyrän toisessa reunassa olikin jo suht märkää ja upottavaa... Kuivuispa kenttä nopeemmin!

Aattelin, että Sadden kanssa meni ihan kivasti, kun oivalsin taas ympyrällä ratsastuksenkin hankaluudelle ratkaisun. Mutta ei, yllä oleva kuva potkas vauhilla takapakkia. Samat virheet vaan on ja pysyy. En osaa tehdä mitään uutta ja tuonakin päivänä puolen tunnin ratsastuksen jälkeen Sadden kanssa loppui inspiraatio, että mitäs tehtäis, kun osataan vaan puksuttaa eteenpäin tahmeasti eikä tolla pikkukentällä ees mm. niitä raviväistöjä hirveesti väännetä, varsinkaan kun puoli kenttää lainehtii mudasta. 

Mennään tahmeesti hirven näköisenä eteenpäin ja käännytäänkin samalla johonkin suuntaan puskien. Osataan pysähtyä ja peruuttaa. Jos teen ohjalla jotain, vauhti loppuu. Jos keskityn, että vauhti riittää, meno on aivan hirveän näköistä ja pohkeet huutaa hoosiannaa. Sit vauhti mahdollisesti tyssää samantien, kun pohkeilla naputuksen lopettaa, tai viimeistään, kun vastaan tulee mutakulma... Jalatkin on päin helvettiä, laukkaa en osaa nostaa "hiljaa", vaan könötän eteen ja ulompi jalkakin on varmaan jossain takana.... Satulakin taitaa olla Saddelle ihan paska. Huoh.

Jotain virheitä osaan korjata, kun kuvista niitä nään, mutta joitain en (esimerkiks Sadden laiskaa peräpäätä). Tarttettais vaan paaaaljon isompi kenttä ja tunteja tai valmennuksia, mutta tukien kanssa eläessä ei sellasiin hienouksiin jää kyllä rahaa... Nyt just, tätä postausta kirjottaessa turhautuneena tekis mieli vaan itkeä ja heittää hanskat tiskiin taas ponien kanssa. No, mutta, jos jotain hyvää pitää raapia ni olkoon ne pari onnistunutta laukkaympyrää.